Kuukausipäivää ja Lääkärilän terveisiä

Iso tyttö, jo 7 kuukautta! Kauheen nopeaa on juossut aika, ihan vastahan se vielä oli tällainen pieni ja pehmeä, suloinen korvakas pallero:

No, enää sanomalehdet eivät (onneksi) kuulu sisustukseen! (Ja seinää vasten nojaava taulukin on saatu seinälle..). Vinkulelusiili on naapureiden kiusaksi kuitenkin edelleen hyvin rakas, seuraava kuva on otettu toissapäivänä:

Tuosta kuvasta näkyvät hyvin myös nuo Lääkärilän reissua edellyttäneet rähmivät silmät, ja sen vuoksi valitsinkin sen nyt tähän kaikkien muiden riehakkaiden vinguttelukuvien joukosta, vaikka onkin muuten niin masentavan ja surullisen oloinen kuva.. :D. Tällä kertaa meillä oli siis aika ihan erikoistuneelle silmäeläinlääkärille, ja diagnoosi ei ollut mikään sen kummallisempi kuin että Kiusan silmissä (alaluomien alla) on edelleen runsaasti rakkulaa, joka liittyy immuniteetin kehittymiseen nuorella koiralla. Hoitona on nyt antibiootti-kortisonisalva kahdesti päivässä alaluomelle, samaa kategoriaa kuin aiemmat tipat mutta ilmeisesti vielä hieman tuhdimpaa tavaraa vaan. Toivottavasti nyt vihdoin helpottaisi!

Maha tutkittiin myös, Kiusa aristi tunnustellessa hieman ylävatsaansa (vatsalaukun seutua), joten otettiin röntgen samointein. Röntgenissä ei näkynyt mitään poikkeuksellista, joten päädyttiin siihen että vaiva on todennäköisesti tulehduksellinen, eikä ole vaan vielä rauhoittunut. Hoidoksi sisäloishäätö Axilurilla (olisi ollut muutenkin edessä nyt kun kevät on alkanut tekemään tulojaan), sekä lisäksi suolistoantibiootti ohjeen mukaan kaksi kertaa päivässä. Koska mukana on myös mahdollinen allergiaepäily, niin sovittiin että syötetään nyt ensin varovasti "kotiruokaa" eli lihoja, riisiä keitinliemineen, puuroa, kasviksia, erilaisia mixejä esim. piimällä, raejuustolla tai kermaviilillä höystettynä, ja kuivamuonaan siirrytään vasta sitten kun maha on aivan kunnossa (normaalia ulostetta tullut 5-7 päivän ajan). Mä vaan niin toivon ettei tässä olis kyse mistään allergiasta. Tietty se on aina mahdollista, ja usein allergia ilmeneekin juuri tän ikäisenä, se kun kehittyy pikkuhiljaa. Mutta täytyy pitää peikut pystyssä! Se on sit taas niin väsyttävä ja monimutkainen homma, juttu ihan erikseen. Ja kun oon ollut niin tyytyväinen Acanaan! Se on sopinut ainakin tähän asti Kiusalle niin hyvin, ja on riittävän laadukastakin mun kriteereihini nähden. Thumbs up siis.

Potilas on kyllä kerrassaan hieno: antaa tosi kauniisti hoitaa silmiä, pysyy kamalan nätisti paikoillaan sen hetken kun truuttaan silmiin sen sentin mittaisen pötkön voidetta. Tabletit Pikku Toipilas nielee mukisematta. Ei tarvitse kuin kutsua koiraa, antaa sille kämmeneltä tabletti (ilman mitään lisukkeita tai vippaskonsteja), ja Hän syö sen. "Ai vitsit, mamma antaa jotain nannaa! Aika jännä tää.. No mä syön sen! Siistiä, tää on vähä limanen tää juttu..! Hei onpa HYVÄÄ!" .. :) Näin meillä syötiin hiiltäkin aiemmin viime viikolla ripuliin, se tosin oli kyllä vaikkei koiran, niin emännän mielestä inhottavaa, tahmaista ja sotkevaa, sitä kun piti vähän pyöritellä pitkin lattioita ja se tarttui ikävästi kiinni takahampaisiin niin että koira jäi pitkäksikin aikaa maiskuttelemaan tyhjää jos hiiltä ei auttanut irti sieltä suun uumenista.. En kuitenkaan valita! Aiemmat koirat on kaikki olleet sellaisia pillerinpyörittelijöitä ja tabletinjemmaajia, että se lääke on saattanut tipahtaa sieltä salaisesta poskikätköstä vielä puolenkin tunnin kuluttua .. :D Että hyvä näin!

Puolentoista viikon päästä meillä olis ollut näyttelydebyytti Lohjan Puppu Cup -pentunäyttelyssä, mutta se jää nyt antibioottikuurien takia väliin :( Tarvittava varoaika ei ehdi täyttymään. Harmittaa ihan kamalan paljon, mutta minkäs tälle voi, näitä sattuu. Jospa sitten Lappeenrantaan oltaisiin terveinä!

Ps. Blogiin saa kommentoida! Olis ihan kiva tietää onko meillä yhtään lukijoita, tai kiinnostaako ketään ylipäätänsäkään mitä tänne postaillaan? :D Otan myös ehdotuksia vastaan jos joku haluaa kuulla mun mietteitä nimenomaan jostain erityisestä aiheesta.