Joskus ala-asteella puhuttiin kavereiden kanssa siitä, että minkä yliluonnollisen taidon kukin ottaisi jos saisi keksiä ihan mitä vaan. Moni kaveri olisi halunnut ajatustenlukukoneen / taidon lukea toisten ajatuksia. Mä en olisi halunnut sellaista, olisin tahtonut osata lentää. Tai transformata itseni vaan paikasta toiseen.
No, edelleenkään en osaa lentää, tai ajatuksen voimalla siirtää itseäni esim. aamulla kotoa töihin.. Olishan se ihan kätevää, joo. Mutta nyt mulla on ajatustenlukija.
Pikku keepie lukee ajatuksia, tai no, sanoisin ehkä ennemminkin että mielentiloja ihan salamannopeasti. Ja tarkasti. Oon kyllä tiedostanut tän aiemminkin kun olen kuullut samanmoista muista rodun edustajista, mutta omani kohdalla oon vaan ajatellut vielä et no, njäh, ihan kun sitä edes kiinnostaisi mitä mun pienessä päässäni liikkuu kun se näkee jotain KIVAA! Eihän se edes kuule mitä sanon, tai yritän sanoa, vaan kadottaa usein korvansa ihan täysin koska "Hei tää on niiiiiiiiiiiiiin kivaa, uutta, jännää!". Mutta kyllä sitä taitaa kuitenkin kiinnostaa. Tänään Kii kulki hihnalenkillä vallan hienosti. Melkeinpä upeasti! Hihna löysällä köpsytteli menemään, eikä kamalasti jaksanut välittää ohisuhaavista autoista ei mistään. Sitten vastaan tuli lauma lapsia. Jännäsin ehkä vähän et mitähän tapahtuu, enkä antanut kelpien huidella menemään siellä koko hihnanmitan päässä vaan otin sen lyhemmälle. Kelpie jännittyi kans, luultavasti vilkaisi mua, ja menetteli sitten asiaankuuluvasti näin: "Heii lapset, äiti vähän jänskää, mut ollaan me oikeesti tosi kivoja silti, uskokaa vaan, kato mun peppu pyöriiiii, VOIN VAIKKA ANTAA PUSUN, mamilla vaan vähä kiristää aivoja mut mä hoidan mä hoidan!".
Meidän ongelmamme siis on, päinvastoin kuin useilla muilla, liika läheisyydentarve ja terveen itsesuojeluvaiston puute.. Kelpien mielestä kaikki, siis iiiihan kaikki, ovat jalkojen (tai pyörien) lukumäärään, ikään, sukupuoleen tai mihin tahansa muuhunkaan seikkaan katsomatta niiiin kivoja juttuja ja uusia tuttuja, ettei vois pöksyissään pysyä kun pitäs päästä jo moikkaamaan! Meillä ei räyhätä, meillä rakastetaan. Liikaakin, jos liikaa nyt voi rakastaa.
On ihan äärettömän vaikeaa olla jännittämättä. Miten kytket itsestäsi sen jännäämisvaihteen offille? Niin että voisit vaan ottaa lunkisti, kulkea ohitse niinkuin vastaantulijoita ei olis olemassakaan, niinkuin mistään ei olis huolenhäivääkään. Se puskee esiin jostain alitajunnasta, se on siellä, se vaan tulee, ja koira huomaa sen. Ja se on menoa sitten.
Mun on jotenkin tosi vaikea edes yrittää olla niin välinpitämätön. Entä jos tää ei todellakaan toimikaan, entä jos sillä ei oo kuitenkaan mitään merkitystä mitä mietin vai mietinkö mitään, entä jos se silti sinkoaa sinne toiselle puolen tietä ihan samalla tavalla kuin aina ennenkin? Entä jos. Mä tiedän että tän luoton saaminen vaatii aikaa ja paljon harjoittelua. Mutta ehkä se on heti askeleen edempänä, kun tiedostan asian.
Ja jos näiden pohdintojen lisäksi ihan niinkun jotain peruskuulumisiakin, niin muuten meillä menee ihan fine. Kaameat vatsavaivat ovat taas hellittäneet, ainakin toistaiseksi. Viime postauksessa puidun ripulin jälkeen koira teki jo muutaman koostumukseltaan ihan normaalin jätöksen, minkä jälkeen ripuli jatkui taas.. En ihan tosissaankaan keksi tolle mitään järkevää selitystä. Kakkasi kyllä jotain pieniä "klönttejä" normaalin ulosteensa seassa, ehkäpä löysyys sitten johtui siitä että Kiusa olis päässyt kuitenkin syynistä huolimatta vetäsemään jotain heinänkorsia tai puunkuoria kitusiinsa tuolta pihalta. En tiedä.
Riisin keitinliemikuurilla se oli jälleen, ja nyt näyttää taas ihan hyvältä. Mitään ylimääräistä (uusia luita tms) en sille kyllä ihan heti uskalla taas antaa, sen verran rasittavia noi vatsavaivat ihan sekä koiran että omistajankin kannalta. Kunnolla nukutut yöunet olis ihan kivat taas johonkin väliin.
Silmistä sen verran että ylihuomenna meillä on aika ihan jollekin silmäspesialistille (silmäeläinlääkäri). Nyt rähmivät taas jo vähän pahemmin, vaikka tippoja on edelleen kehotuksen mukaan jatkettu. Toivottavasti edes tää vaiva ratkeaisi sitten keskiviikkona.
Kamalan negatiivisilta tuntuvat nämä viimeisimmät postaukset, ei tosiaankaan ole kyllä tarkoitus :D Ehdottoman hieno otus se on silmä- tai mahavaivoista huolimatta! Upea tyty. Tokoa on hiottu, ja Kii tekee hienosti! Tietty voisin hehkuttaa sitä, mutta en jaksa. Ei mun tarvii. Koska tottakai se tekee ;>. On se niin pätevä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti