Mitäs uutta meille? Ollaan taas ulkoiltu paljon tuolla auringonpaisteessa, ja välillä on yllä näkyvien tyylinäytteiden tapaan tapettu aikaa myös kaluamalla luita sisätiloissa. Iso, paksu valkoinen villalankamattokin on taas jo uskallettu asettaa takaisin paikoilleen olohuoneen lattialle, otettiin se varmuuden vuoksi pois alta silloin kurjimman ripulin aikaan. Mahaongelmat ovat helpottaneet, nyt "kotiruokadieetillä" ei ainakaan toistaiseksi oo ollut enää löysällä. Huomenna tai ylihuomenna alan lisäämään nappuloita ruokaan, jotta nähdään olisiko kyse allergiasta. Matoja ei ole näkynyt eikä kuulunut, enkä oikeastaan uskonutkaan niitä koiralla olevan.
Silmätkin loistavat taas vaihteeksi kirkkaina ja rähmättöminä, ihanaa kun ei tarvitse olla koko ajan pyyhkimässä ja putsaamassa! Koirallakin on selkeästi helpompi olla kun silmät eivät kutise tai muutenkaan häiritse elämää.
Kiusasta on tullut jotenkin ihanan hellyydenkipeä. Se kiehnää jatkuvasti sylissä, mitä se ei ole koskaan ennen tehnyt, ja tässä tietokoneella istuessanikin se tulee kiehnäämään jalkoihin kuin kissa konsanaan.. Oikein nojaa mun jalkoihini ja hinkkaa kylkeään niitä vasten, jos en olevinaan huomaa niin sitten täytyy varmistaa asia hyppäämällä melkein syliin asti tähän tuolille :D En tiedä, enteilisköhän vähän jo juoksujen alkamista.. Kiusan siskollahan alkoi juoksut jo vähän vajaa puolivuotiaana. Ihan hyvä vaan ettei meillä niin aikasin, mutta oon IHAN VARMA että nyt se tekee ne tasan ja tarkkaan tonne Lappeenrannan näyttelyyn. Mistä vetoa?
Ja ollaan me arkilenkkeilyn ja kiehnäämisen lisäksi kyllä ihan oikeasti myös jotain tehtykin. Perusasentoa ja eritoten luoksetuloa on hiottu ihan urakalla, ja treenipaikasta riippuen alkaa näyttämään periaatteessa jo ihan hyvältä. Suurta häiriötä Kii ei vielä kestä, vaan menee tapansa mukaan ihan onnesta sekaisin nähdessään ihmisiä, saatika sit toisia koiria. Sellainen 20-40 metrin välimatka on vielä ihan okei ja sellaisen hajuraon kanssa on vielä mahdollista toimia ja työskennelläkin, mutta sen lähemmäs ei paljoa vielä siedä tulla. Mutta kyllä se tästä! 20 metriäkin on jo edistystä, verrattuna tosiaan siihen et joskus muinoin häiriön ei tarvinnut olla edes näkyvissäkään. Ja toisaalta kyllä Sandels on tehnyt ihan täysillä töitä, varmaan oikeasti yksiä parhaista suorituksistaan mun vanhempieni luona niin että Eetu-beagle on ollut kahden-puolentoista metrin päässä koko ajan hääräämässä ja ihmettelemässä touhua.
Kaikkein onnellisin oon huisisti parantuneesta luoksetulosta - nyt kun luotan koiraan paljon paremmin ja tiedän että voin huoletta pitää sitä vapaana ja se ainakin 99-prosenttisesti tulee kyllä luokse VAIKKA havaitsisikin jossain edempänä / sivupolulla / takanapäin tulevat ihmiset / koirakot, niin lenkkeily on noin niinkuin yleensäottaenkin paljon mukavempaa ja rennompaa! :) Ja häiriötreeniäkin on paljon helpompi lähteä tekemään esim tuohon läheiselle hiekkakentälle, kun tietää että koira on hallinnassa. Ei ole maailmanloppu jos Kiusa ottaa häiriötä ja liike menee pieleen kun se ehkä pyrähtää muutaman metrin väärään suuntaan ihmettelemään, kun se kuitenkin tulee taas kutsusta luokse!
3 kommenttia:
Miten työ ootte treenannu tota luoksetuloa varmaks? Tai siis ootko käyttäny jotain kepulikonsteja, vai vaan palkannut luoksetulosta? :D Elvikin periaatteessa ja teoriassa tulee, vaikka vastaan tulisi lenkkeilijöitä (ja käytännössäkin)
Mutta vähän jännitän, että jos toinen koira alkaa haukkumaan tai jos metässä vastaan tulee pyöräilijä/mopo, että toi lähtee perään. Kesää odotellessa, että saadaan paljon haasteita (:
Ei, en oo käyttänyt mitään kepulikonsteja :D Itse asiassa olisin voinut tässä matkan varrella palkata huomattavasti enemmänkin, ja harmittaa vähän etten ole, mutta noi järjettömät pakkaset vähän söivät sitä palkkaamista.. Oli tosi vaikea alkaa niissä lukemissa esim. namipalkkaamaan, ne namit olis ensinnäkin olleet ihan jäässä, ja toisekseen niitä hädintuskin olis sietänyt kaivaa paljain käsin sieltä taskusta.. :[
Eli kesää odotellessa täälläkin, ja onneks nyt noi pahimmat pakkaset on jo vähän helpottaneet! Mä oon palkannut vaihtelevasti lelulla ja nameilla, ja sillon jos en muista ottaa mitään palkkaa mukaan niin onneks ihan ekstrahyvä palkka löytyy aina ihan kädenulottuvilta - KEPPI! Tai toinen ihan super on se että kun kutsun Kiusaa ja se tulee luokse, niin palkaksi potkin sille penkasta lunta, jota se saa sit nappailla.. :D Eli kaikkee vaihtelevaa kivaa :)
Ja ei tää siis tosiaan mitenkään ihan satavarma meilläkään vielä ole, mutta koko ajan treenataan, ja kaikkein hienointa on ihan omin silmin nähdä ja todeta että on edistytty!
Noni eli samassa pisteessä varmaankin meidän kanssa :D toi lumi on kyl ihan numero 1, tosiaan ku miu sormet ei oo namien kaivamista kestänyt tossa hirmupakkasissa :D
Lähetä kommentti